Meillä oli koulussa melkein kolme viikkoa Italialaisia tutustumassa. He asuivat naapurissani. Heidän piti lähteä tällä viikolla takaisin Italiaan ja nyt on itku kurkussa koko ajan ja aivan hirveä ikävä. Varsinkin yhtä poikaa. Voi että, sydän tuntuu niin raskaalta.

Koitan olla koko ajan ajattelematta koko asiaa ja olen siis tehnyt ristipistoja. Enköhän unohtanut kameran pakatessani, että kuvia ei valitettavasti ole nyt mahdollista ottaa jos en sitten virittele jotain. Mutta nyt on pakko tehdä käsitöitä koko ajan ettei ajatukset harhaile ja ikävä pysyisi loitolla. Pois se minusta.