Tänään olimme Kössin kanssa kyläilemässä vanhempieni luona. Vierailun tarkoituksena oli totuttaa Kössi ja Jeppe toisiinsa. Jeppe on perheeni, siis sisarusteni ja vanhempieni ja tavallaan minunkin, sekarotuinen koira, joka on tottunut saaman minulta kaiken mahdollisen huomion ja rakkauden. Jeppe on hyvin omanarvontuntoinen ja tietää olevansa kaikkien lellikki ja huomion keskipiste. Jeppe suhtautuu vieraisiin erittäin epäluuloisesti ja vahtii "omaa tonttiaan" juuri ja tarkkaan ja kovaan ääneen.

  Jeppe oli uudesta tulokkaasta hyvin, hyvin mustasukkainen aluksi ja loukkaantunut kun minulla onkin "toinen." Jeppe ja Kössi ovat tavanneet kaksi kertaa aikaisemminkin. Silloin Jeppe ei ole suvainnut kiinnittää Kössiin mitään huomiota ja oli niin loukkaantunut ettei edes katsonut mua kunnolla. (Jeppe loukkaantuu helposti ja loukkaantuneena selvästi välttelee katsekontaktia) Jeppe teki luonnollisesti Kössille oitis selvästi että kuka on herra ja kuningas talossa. Äitini ei kestänyt katsoa tätä arvojärjestyksen selvittelyä, joka sujui mielestäni ihan hyvin ja "sääntöjen mukaisesti." Kun tämä oli selvä, Jeppe suvaitsi jopa hieman leikkimään pikkuisen kanssa. Kössi repi Jeppeä korvasta, istui päälle, puri hännästä moneen kertaan ja leikki hihnalla jossa Jeppe oli kiinni. Kun Jeppe oli kuitenkin saanut selville ettei Kössillä ole aikomustakaan uhata hänen johtoasemaa, hän suhtautui Kössin touhotukseen tyynen rauhallisesti. Vähän ärähti välillä Kössille, joka luuli Jeppen heiluvaa häntää mukavaksi leluksi, mutta siinä kaikki. Jeppe tiesi koko ajan rajansa eikä satuttanut Kössiä missään vaiheessa.

Huh huh. Pahin on siis toistaiseksi takana. Pitää vain vierailla usein Jeppeä katsomassa, että koirat tottuisivat toisiinsa kunnolla.

Mulla oli käsityökin mukana, mutta en siinä tohinassa ehtinyt yhtään istahtaa sen pariin. Toivottavasti huomenna ehdin edes hieman, neulominen rentouttaa niin ihanasti.

.