Kylläpäs täällä blogissa on taas ollut hiljaista viime aikoina. Käsityörintamalla tai muutenkaan ei ole tapahtunut suurempia mullistuksia eikä sitten ole tullut kirjoiteltuakaan hetkeen.

Käsityömessuilla Seinäjoella olin viime viikonloppuna, kaikkina kolmena päivänä. Olin siellä töissä, mutta sain kyllä kierrelläkin. Perjantaina oli hiljaisin päivä, lauantaina porukkaa olikin ihan älyttömömästi ja sunnuntainakin mukavasti. Meidän osastolla asiakkaita oli  oikein hyvin. Tuo "meidän" sana tuntuu vähän väärältä tässä yhteydessä, minähän olen siellä vain työssäoppimassa, mutta en tiedä kuinka muutenkaan sen muotoilisin. Aluksi mua jännitti ihan törkeesti mutta loppuviimein selvisin oikein hyvin. Ja mukaan tarttui vaikka mitä, ei kuitenkaan yhtään lankaa, mikä on aika uskomatonta. Voisin kertoa niistä lisää myöhemmin, jos saan ne kuvattua.

Tuntuu, että kaikki on jäänyt vähän taka-alalle nyt työssäoppimisen aikana. Jotenkin vain päivät menevät, eikä oikein mitään ole ehtinyt tekemään paitsi olemaan töissä. Työ on kyllä ihan mahtavaa, ihmiset aivan ihania ja tykkään tosi paljon olla siellä, ettei siinä sen puoleen mitään. Mutta jotenkin sitten illalla kun tulee kotiin, onkin niin väsynyt että loppuillan junnaa vaan sohvalla tai istuu koneella kunnes pitääkin taas jo mennä nukkumaan. Ensi viikolla pidän varmaan syysloman.

Olen neulonut siskon poikaystävälle huvia synttärilahjaksi, ja se oli ihan hyvällä mallilla. Mutta Kössi oli yksi päivä sen saanut suuhunsa. Itse huiville ei käynyt onneksi pahasti, muutama silmukka pudonnut mutta sain ne pelastettua eikä ollut purkaantunut kuin puoli kierrosta, mutta toinen puikoista on kyllä entinen ja lanka ihan solmussa ja kuolassa. Ostin vasta tänään uudet puikot, kun viikonloppu meni messuilla enkä ehtinyt huiviin koskeakaan koko viikkoon. Ja ne synttäritkän oli eilen... Eikä huivi siis ole valmis vielä ja sitten kun se on, niin se täytyy kyllä vielä pestä, kun se on niin kuolassa. 

Ja unduilla on sulkasato. Romeo on ainut jolla ei ole, sillä se oli jo, mutta senkin otsasulat ovat jotenkin oudot. Pitää tänään katsoa että mikä siinä on, onko vain uusia sulkia tulossa vai onko sieraimista tullut jotain eritettä niihin. Luulen että ne on vain vaihtumassa uusiin. Ennen olin ihan hysteerinen noiden undujen kanssa, mutta nyt kun tunnen jo lintuni ja on tullut kokemusta niiden hoidosta, osaan jo ottaa rauhallisemmin. Kaikki Romeota lukuun ottamatta on ihan raasun näköisiä, kun höyhenpeite on ihan läikikäs. Lilli taas voi hienosti. Laulelee ja pitää omaa kivaa. Tällä hetkellä tuijottaa mua häkistään pää kallellaan ja istua kököttää lempikiikussaan.

Kössistä on tullut niin painava, ettei mies enää jaksanut nostaa sitä punnitusta varten. Ainakin 36kg on painoa, mutta tarkasti ei voi sanoa. Pitäisiköhän ruveta käymään matkahuollossa punnitsemassa tuota rötkälettä :D

Syysloma tulee varmaan menemään kouluhommien parissa, olisi kaksikin kurssia jotka pitäisi suorittaa yhtä aikaa tämän työssäoppimisen kanssa.  Miten ihmeessä ehdin tämän kaiken? Pitää laittaa vaan asioita vaan tärkeysjärjestykseen ja koittaa olla ottamatta ressiä. Joku homma täytyy vain jättää tekemättä, jättää joku kurssi roikkumaan. Muuten ei piisaa vuorokaudessa tunnit eikä jaksaminen. Mutta, kyllä tästä jotenkin selvitään. Musta tuntuu siltä.