Toissailtana yllätin itseni ompelukoneen äärestä. Kokeilin tehdä lapsen hametta vanhasta kierrätyskankaasta. Kangas on vanhempieni vanhasta pussilakanasta, joka oli kulunut reunoista mutta keskeltä vielä hyväkuntoista. Ja se onnistui! En olisi ikinä uskonut, että minä, taatusti koko blogistanian surkein ompelija, onnistuisin! Yksikään sauma ei tosin ole taatusti suora, mutta ihan hameeltahan tuo silti näyttää. Kuvassa hame on vähän rutussa ja helmat ovat kuinka sattuu, mutta olkoon. En vain tajunnut noita laskoksia ommellessa, että kangas olisi kannattanut huolitella ensin, nurjalta puolelta reunat ovat aika resuiset, mutta muissa saumoissa onneksi tajusin huolitella siksakilla ennen varsinaista saumaa.

Kävin vähän kirpparilla kollaamassa ja ostin kivoja retrokankaita. Leikkasin jo seuraavan hameen ruskeasta retrokukka-kankaasta, laskokset jo neulasin mutta en vielä ole ommellut. Molemmat hameet on kokoa 98cm. Jos innostusta ja hermoja vielä tuon toisen hameen ompelun jälkeen piisaa, voisin kokeilla ommella vielä yhden, mutta sametista. En vain yhtään tiedä, kenelle nuo hamoset ovat... Mutta toivottavasti ne pääsevät vielä joskuis jollekkin ihanalle pikkutytölle käytettäväksi. (jos noita nyt kehtaa kellekään antaa, ovat kuitenkin niin rumasti ommeltuja. )

Kaulaliinankin sain neulottua loppuun, en ole vielä päätellyt langanpäitä ja sitten meinaan vielä pestä ja höyryttää huivin ennenkuin annan sen. Tässä epämääräinen kuva huivista.

Saatan  ottaa paremman kuvan kunhan saan huivin valmiiksi. Huivi roikkuu auringonkukista, ne ovat alkaneet kukkia vasta viime viikolla. Niistä tuli tosi korkeita, ainakin kaksi kertaa mun pituisia, lähemmäs kolmemetrisiä. Surkeaa, että ne kukkivat vasta nyt, kun pian ne kuitenkin nuupahtavat. Mutta kiva kun silti kukkivatkin, johan sitä koko kesä odotettiin.