Ihanasti sujunut joulu meni ja joululomaa on vielä muutama päivä jäljellä. Tarkastelin toissailtana lankalaatikoitani ja huokailin että nyt olisi aikaa vähän rentoutua puikkoja kilistellen mutta en keksi mitään mitä tekisin. Olisihan niitä keskeneräisiä tuolla vaikka kuinka mutta kun ne on ihan tylsiä ja huonoja ja ne ei huvita ollenkaan. Mikään malli ei vaan jotenkin sytyttänyt. Inspis oli totaalisen hukassa. Muistin että neuloin taannoin yhdet vauvantossut, joista tuli niin pienet että taitavat soveltua paremminkin nukkevauvalle. Vauvan myssystä jäi vihreää Novita Woolia yli ja päätin kokeilla saisinko samalla tossujen ohjeella ihan ihmisvauvan kokoiset tossut jos neuloisin ne suuremmilla puikoilla.

Neuloin sinä iltana ja eilen päivällä tossut ja toisen  tossun saumaa ommellessa se löytyi. Inspis! Niin jäi toisen tossun sauma odottamaan ompeluaan, aloin neuloa vauvan kaulaliinaa. Se ei ole vielä kovin pitkällä, mutta erehdyin tarkistamaan uusimman Ullan ja taas alkoi sormet syyhytä niin että tekisi mieli jättää tylsä kaulaliina tossujen kaveriksi ja ottaa taas uusi työ esille....

Miksi tuota inspiraatiota ei voisi laittaa johonkin purkkiin ja säännöstellen ottaa sieltä sitten tarpeen mukaan? Kun silloin kun sitä tarvitsisin, niin ei sitä mistään löydy ja sitten kun on joku työ kesken niin sitä tursuaa yli joka puolelta ja tekisi vaan mieli aloittaa uutta ja uutta ja kaikki keskeneräiset tuntuu ihan tylsiltä ja tekisi mieli jättää ne kaikki keskeneräiset jonnekkin minne aurinko ei paista. Tässä toteutuu se sama sääntö kuin esimerkiksi saksien kanssa. Kun tarttis nyt heti nopsaa saksia, niin ei, koko kämpästä ei löydy ainoitakaan saksia ja sitten kun siivoaa tai etsii jotain muuta niin sittenhän niitä saksia löytyykin sitten aivan joka puolelta. Jännä  homma :D

Mutta nyt pysyn lujana ja kitkuttelen tuon kaulaliinan valmiksi. Kun saan sen tehtyä, niin sitten tuo inspis tekee varmaan taas katoamistempun. Ärsyttävää.