Se on nyt kymmenes kerta kun tänne kirjoitan. Aika laiskasti oon siis päivitellyt.. No, mutta pikkublogihan tämä on nimeltäänkin. Luulen että kun kouluasiat alkaa järjestyä jää sitten aikaa vähän muuhunkin kun vain kouluun.

Kun katteleen ja kiertelee muiden blogeja niin sitä aina huokailee, että osaisimpa minäkin. Se on vaan hyvä, nimittäin toisten upeiden töiden ihailu lisää motivaatiota opetella kaikkea.

Vuosi sitten en osannut virkata, siis ollenkaan. En ollut varma edes teinkö ketjusilmukan oikein. Ja reilu kaksi vuotta sitten inhosin kaikkea mikä vähänkin liittyy neulomiseen. Olin niin tottunut siihen ajatukseen, ettei mitään kannata yrittää kun se menee pieleen kuitenkin. En kyllä ole vieläkään tyytyväinen kätteni töihin, mutta on se mukavaa kun huomaa oman kehityksensä. Ehkä joskus minäkin osaan?

Asiasta seuraavaan: mulla on lankaa ihan älyttömästi niinkun olen varmaan monta kertaa maininnutkin. Nyt siis koitan päästä eroon kaikista niistä langoista, joita en oikeastaan tarvi. (Aika hankalaa keksiä tarvetta langoille joita ei todellakaan tarvi.) Tälläisiä lankoja ovat lähinnä akryylilangat. En henk.koht. ole akryylin ystävä, mutta aina sitä on jostain tuonne lankalootaan tupsahtanut. Niinpä ajattelin että jos tekisin niistä sellaisia kuppeja, koska niiden ei tarvitse lämmittää.

Tässä nyt ihan muutama ensimmäinen:

Ajattelin seuraavaksi tehdä jotain erilaisia kuin näitä perus-pyöreitä.Tulispa nuo koulurästit nyt nopeasti valmiiksi niin saisi taas tehdä kaikkea hauskaa!

Tässä vielä matonkuteesta kiinteillä silmukoilla virkattu kukkaruukunpäällinen. Oli muuten nopeasti valmis, kattoin siinä yhtenä iltana elokuvaa ja päällinen oli valmis ennen kuin leffa oli puolessa välissä. Mutta eihän tuo nyt mitenkään häävi olekkaan.