Nyt vasta erikoinen "kouluviikko" olikin. Maanantaina opettaja käski ottaa sairaslomaa. Vastentahtoisesti menin sitten terkkarille, joka kirjoitti 3 päivää ehdotonta sairaslomaa, kouluun ei kuulemma ollut menemistä ennen torstaita. Olin niin stressaantunut, loppuunpalanut, väsynyt ja masentunut. Koko ajan sellaisessa hysteerisessä tilassa. En ymmärrä kuinka tässä näin pääsi käymään? Kai tämä oli kaikkien vastoinkäymisten lopputulos. Olen taas joutunut siihen tilaan, että tunnen olevani vastuussa toisesta ihmisestä. Hartiani eivät vaan tunnu olevan niin leveät ja käsivarteni kyllin vahvat, että pystyisin niillä kantamaan toista ihmistä. Vielä kun tämä ihminen ei yhtään välitä, vaikka leikkii hengellään. Apua olisi tarjolla, mutta hän ei ymmärrä ottaa sitä vastaan.  Kun hän tajuaisi kääntää päätään, hän näkisi auringonpaisteen edessään, eikä aina vain seisoisi auringon edessä ja katsoisi omaa varjoaan.

Käsitöitä olen tehnyt rentoutuakseni edes vähän. Opetin myös ystävääni virkkaamaan ja se alkoi sujua hyvin. Ajattelin nyt aloittaa pitkästä aikaa neulomaan jotain. Ystäväni pieni perhoskoiranarttu Aada nimittäin palelee lyhyilläkin lenkeillä tässä säässä. Keksin laittaa sille oman säärystimeni lämmikkeeksi ja sitten oivalsin, että tehdä vaan reikä hännälle ja etutassuille niin lämmitin olisi täydellinen. Olen jo laskenut tarvittavien silmukoiden määrän ja nyt pääsen suoraan aloittamaan. Ajattelin tehdä sellaisen yksinkertaisen putken 2o.2n. joustimella, koska lämmittimen pitäisi olla nopeasti valmis. Langaksi valitsimme seiskaveikan-minkäs muun..

Tässä Aaduska säärystimessä.

Nyt koitan kuitenkin viikonloppuna rentoutua ja ottaa lunkisti. Ehkä sitten jaksaisi ensi viikolla paremmin.