(taas on tuo otsikon keksiminen niin vaikeaa ettei voi ees ymmärtää.)

Lämmin kiitos viime postausta kommentoineille.

Käsityöt on aina vaan joutuneet odottelemaan sivummalla, kun koulutöiden parissa on yhä niin paljon tehtävää ettei mitään muuta sitten ehdi eikä suuremmin  jaksakaan. Mutta olen taas saanut nukutuksi, voimat palautuivat unien myötä ja olo on muutoinkin aika hyvä.

Ja kun käsitöistä ei kerran ole kerrottavaa, saan hyvän tekosyyn kertoa Kössin kuulumiset. Se on niin iso poika jo ja silti jotenkin ihan pentu vieläkin.Joskus tuntuu ettei älykkyys ole tainnut kasvaa ihan samaa tahtia kuin vartalo, kun tänään viimeksi Kössi jahtasi omaa häntäänsä ja melkein kaatoi koko sohvapöydän siinä samalla...

Otin taannoin kameran mukaan metsälenkille.

Kiinnostaisi tietää, mitä tuo poika nyt painaa, mutta emme ole vielä keksineet että millä konstilla tuo rötkäle punnitaan. Emme omista kuin tavallisen puntarin (vai onkos se virallisesti henkilövaaka?) eikä Kössiä pysty enää nostamaan syliin. Ollaan mietitty, että mitähän matkahuollossa tuumaisivat jos kysyisimme että saisimmeko tulla sinne koiraa punnitsemaan :D